Läskiteinien rasvanpolttoa kuolajoella 9-16.8

Tuli viimein tehtyä koko vuoden odotettu reissu kuolajoelle. Matkasimme lentokoneella Helsingistä Ivaloon ja sieltä matkasimme "luotettavalla" linja-autolla rajajoosepin läpi Taipolan kylään ja kumiveneillä leiriimme kuolajärven? rantaan, josta joelle matkaa kävellen oli noin 500 metriä. Porukkaan kuului kaverini lisäksi pari työkaveria, heidän perhoseuran kavereita sekä kolme kapiaista. Raportti nyt tulee myöhään, koska tässä on nyt potenut kalastuksellista krapulaa ja hommia siviilissä on piisannut.

Bussikyytiä tiedossa

Matkalla vastaamme tuli paikallinen nuoriseuratalo :)

Jännitystystä ilmassa, pian perillä

Perillä olimme noin yheksän aikaan ja kysyimme heti, saako joelle jo mennä heittämään. Kun myöntävä vastaus korviimme kajahti, olimmekin tuota pikaa rannalla. Koska ilta oli jo hämärtymässä, jäimme lähimpään paikkaan eli ykkösen niskalle.

Ykkösen niskalla virpomassa

Muutaman tyhjän laskun jälkeen opas (Ariko) lähti minne lähti ja kaveri (Marko) lähti käymään kosken loppuliu'ussa. Sidoin tumman green butt sarvijaakon ja sain kontaktin kalaan lähellä olevan kiven huopeesta. 2 kertaa kävi perhoa kurkkaamassa ja varovasti tönimässä, mutta ei tuntunut muuten kelpuuttavan perhoa. Vaihdoin uittotekniikkaa. Heitin lähes ylävirtaan ja uitin perhon vauhdilla kalan päälle. Siitäkös kolli riemastui ja iski vauhdilla perhoon kiinni. Opas oli kadonnut, Marko alavirrassa, oli jo pirun pimeää ja meikä siinä sitten yksin väsyttämässä. Nopealla tilanekatsauksella päätin väsyttää kalan paikoillani, kunnes kala olisi tarpeeksi väsynyt ja vasta sitten lähteä raahamaan sitä matalikolle. Siinähän se aikansa teutaroi ja turasi, kunnes alkoi näyttämään väsymisen merkkejä. Ei muuta kuin pakki päälle ja kohti rantaa ja siitähän se ilo vasta alkoi. Koska pimeää oli eikä pohjan muodoista ollut mitään hajua, meinasin vetää ainakin kymmenet lipat. Hirveän turaamisen jälkeen sain kuitenkin tailattua ja mitattua vapaa vasten kalan. Painoa oli kertynyt koukkuleualle 5,4 kiloa, joten auvoisasti alkoi reissu kohdaltani ja paineet katosivat heti.

5,4 kiloa ykkösen niskalta

Päivä 2. Matkasimme Arikon kanssa vitosen mutkalle. Vuoden liikkumattomuus tuntui ikävästi maitohappoina matkalla ja lause "perä jää" tuli turhan tutuksi. Sähköjänis Ariko painoi kuin rusakko kevätpellolla ja päätös runsaista vaatekerroista osoittautui katkeraksi virheeksi. Viimein pääsimme kuitenkin perille (6 litran hienerityksen ja 5 olutpullon jälkeen). Jälleen teimme muutaman tyhjän laskun kunnes Ariko tartutti bambuvapaansa parin kilon SIIAN, ööh.. eiku kirkkaan titin. Ariko sai jo kalan rantaan, mutta kala tipahti käsistä joten kuvattua pirulaista ei saatu. Heti perään samasta paikasta itelle paukahti samanlainen kala. Sain senkin jo väsytettyä naatiksi, mutta lähtiessäni vetämään kalaa tailattavaksi, perho irtosi.
Sieltä jatkoimme matkaa ottisuvantoon ja laattakiven ympäristöön, mutta enempää kalakontakteja ei tullut.

"vietnamissa" oli kiva tarpoa!

Sitten onkin pojalla filmi poikki mitä tapahtumia tuli ja koska (kerkällä ja hilivotkalla ei osuutta asiaan :) ). Seuraava kala kuitenkin tuli laattakiven yläpuolelta muistaakseni kolmantena päivänä. kala seurasi perhoa monta metriä vanan tullessa perässä ja otti viimein perhon varovasti. Kala oli pieni kravattititti ja painoi varmaan hätinä 1,5 kg.

pikku kravatti

Hetkeä myöhemmin spottasin alanivasta kalan ollessamme ylänivalla. En tiennyt menikö sinne polkua, joten tetsasin paikalle pitkin rantavietnamia. Niin, no menihän sinne polku, eikä yhtään vituttanut sen nähtyäni.
Aloin pommittamaan lohta mustalla pinturilla. Kala ei siitä kuitenkaan piitannut, joten vaihdoin normaalin oranssihäkiläisen pomperin. Muutaman kymmenen heiton päästä kala hyväksyi tarjouksen. Tuikki oli niin pieni, että luulin smoltin ottaneen perhon. Tein vastaiskun myöhään ja yllätys oli suuri kun iskun voimasta pintaan nousi lohen pyrstö. Ei ollut smoltti ei ja tuntui isommalta kuin edellinen kala. Hyvän taistelun jälkeen rantaan antautui 2,8 kiloa hieman tummunutta lohta.

Hetki ennen ottia.

2,8 kg väsyttelyä

Tulihan se sieltä (2,8kg)

Jo kahden kalan päivä olisi ollut hyvä, mutta ei kahta ilman kolmatta. Ruoan jälkeen ajattelimme koittaa hämäräkalastusta Markon kanssa. Menimme laattakivelle. Peten ja muiden juuri tehdessä lähtöä laattakiven yläpuolisen särkän kohdalla kävi kala pinnassa. Sanoin Petelle, että tuo on jo saatu kala. Rauhallisen oluenjuonnin ja sääskisavujen teon jälkeen pinturi kiinni ja ei muuta kuin virpomaan hetki sitten nähtyä kalaa. Ajattelin, että nyt laitetaan kova kovaa vastaan ja niin kauan heitän, että kalalta palaa käämit. 10 min takomisen jälkeen olin näkevinäni ensimmäiset pyörteet perhon alla. 5 min sen jälkeen tulivat selvemmät pyörteet. 3 min tästä kala jo pyörähti perhon alla. Tästä heti seuraava heitto ja lohen käämit paloivat. Lohi lähti perhon perään ja löi siihen kiinni niin, että vieläkin voin nähdä unissani sen ison kidan itseeni päin ja lohen raivoisan katseen. Arviot kalojen koosta olivat menneet edellisillä kerroilla pahasti pieleen, joten sanoin varovasti Markolle, että on kai vain iso titti. Nopeasti kuitenkin mieli muuttui jo jalan puolelle ja pitkään jatkuneen väsytyksen tiimellyksessä arviot menivät koko ajan ylöspäin. Viimein Marko tailasi kalan turvallisille rantavesille ja oma ennätys oli selviö ja vieläpä pinturilla. Enempää ei puristinen pinturilla kalastava voi toivoa. Kala oli todellinen työvoitto. Hetken jo kävi mielessä, että ei se ota pinturiin, mutta onneksi jaksoin tahkota tahkomistaan. Mittaus paljasti painoksi 6,7 kiloa, siinä oli tarpeeksi Ojanperälle elämän iloa.

Jurova kala tuo 6,7kg. Sai välillä tosissaan vääntää.

Tulihan se viimein kuvattavaksi. Vähän hymyilyttää.

Ja takaisin kasvamaan.

Kolmen kalan päivän jälkeen kalastus jäi itellä vähän vähemmälle (rupesi kerkkä ja olut maistumaan) ja yritettiin Markolle kalaa. Joka päivä oli itellä kuitenkin tapahtumia vaikka kaloja ei enää yhtä lukuunottamatta ylös tullut.

Viides kalani tuli myös alanivasta. Odotin, että Andy ja Korkki olivat saaneet laskunsa tehtyä. Aloitin jälleen pinturilla ja sainkin lohen nousemaan useasti perhoon. Taimenkalastajan refleksit tekivät kuitenkin tepposensa ja tein vastaiskun liian nopeasti. Lyhyen väsyttelyn jälkeen kala irtosi (tittiluokan kala). Aurinko alkoi paistamaan ja ihan piruuttani laitoin rautanaulan kiinni. Kolmas heitto puurtokivien taakse ja JO VAIN iski louhi kiinni. Olipas sitten muuten pirteä yksilö. Koko ajan ilmassa useita voltteja tehden ja painoi kuin ruusberi. Syykin löytyi kun perhoa irroitin suusta. Toinen koukku osui hivenen kieleen, joten taisi saada kala kipeää. Anteeksi siitä kalaseni..Painoa kalalla oli 2,4 kg ja se oli vielä suht. kirkas, ehkä pari viikkoa joessa ollut pikku kolli.

Rautanaulan pettämä

Loppuaika meni saunotellessa ja fiilistelykalastusta harrastellen. Viimeisinä päivinä sattui pari hauskaa tapahtumaa. Puhuttiin Arikon kanssa laattakivellä paskaa ja Nakkelin rinkan päällä istuskellen laattakiven loppuliukuun perhoani. Samaan kohtaan juuri edes katsomatta oli perho tipahtanut ainakin vartin. Sitten jysähti ja lujaa. Taisin kattella ylävirran sorsia tai jotain kun meinasi lähteä vapa kädestä. Noin lujaa tärppiä en ole koskaan ennemmin kokenut. Eipä pysynyt sekään kiinni.
Toinen hauska juttu oli viimeisenä päivänä 3.n niskalla. Marko ja Andy saivat viimeisenä päivänä kalastaa nuo "hot spotit" ja lähdin yksin 3.n niskalle, kun sieltä oli kehnosti tullut kalaa. Laitoin rinkan rantakivelle ja hiljaa paikallani istuen aloin pommittamaan niskaa pinturilla. Näin yhden kalan keskellä niskaa ja keskitin kaiken tarmoni siihen. Pitkän ajan päästä lähes jaloistani lohi kävi pinnassa ja tälläsi kiinni perhosiimaan. Oli kai hermostunut siihen, kun se meni vähän väliä sen montun päältä. Aloin härnäämään lohta pinturilla ja vetäisin tahallani perhon pois juuri kun se oli ottamassa sen suuhunsa. Ajattelin nääs koittaa kuinka vihaiseksi kalan voi pinturilla saada. Ensimmäisillä kerroilla kala nousi rauhallisesti kiven vierestä perhon alle. 6-7 kerran jälkeen lohi oli jo niin hermona, että tuli pohjasta asti suu auki kuin torpedo ja tuli muuten lujaa. Tällöin lopetin kiusaamisen ja tein vastaiskun. Kala pääsi kuitenkin irti. Oli vain pelkkä perukesiima vavasta ulkona, joten varmaan siksi tuon vastaiskun teko oli ongelmallista.

Reissu oli mahtava, vaikka kalaa ei nyt kaikille tullutkaan. Itse tosin sain kaloja ihan hyvin ja useita karkuutin. Jumalat nyt vain taisivat olla puolellani. Ensi vuonna tilanne voi taas olla toinen. Meidän porukka tais saada jonkun 20 lohta about, jos en väärin nyt muista ja suurin oli Helmisen 8,jotain kiloa.
Porukka myös oli tosi hyvä ja kaikille tasapuolisesti kiitos siitä, jos nyt satutte tätä lukemaan. Tuollaisessa paikassa tuon hyvän porukan merkitys vielä korostuu, kun ollaan viikko korvessa ilman poispääsyn mahdollisuuta. Raportti nyt jäi vähän torsoksi kun aikaa tämän aloittamiseen ei meinannut olla ja puolet pikkujutuista jo unohtanut. Illan Ariko Showt ja muut hauskat yksityiskohdat ovat kuitenkin syöpyneet mieleen ja eivät hevin sieltä katoa. Niin ja kerkkää tilaan ensi vuonna ainakin 10 litraa. Ariko voi sanoa jo Muttilaiselle, että on pullot jo valmiina oottamassa. Oli nimittäin uskomattoman hyvää.

Reissukavereille terveisiä Arikon sanoin. HI MISTER COWBOY, I BROKE MY BACK !!

Ensi vuonna varmasti uusiksi ja loppuun vielä tunnelmakuvia....

Näillä ne reissun kalat sitten tulivat.

Sääli kun ei ollut dynamiittia joukossa. Olisi murmanskin rata saanut kyytiä.

Komeat oli maisemat leirin rannassa. Kyllä kelpasi herätä aamulla tähän näkyyn.

Laattakiveltä ylänivalle päin. Nopeasti se sää muuttui