Pervoja kuolaan!

Nyt alkoi tehtailu kuukauden päästä alkavaan henkilökohtaiseen vuosittaiseen pyhiinvaellukseen. Vasemman puoleinen pomperomalli osoitti tehokkuutensa viime vuonna. Samaten tuo tumma sarvijaakko. Yyberkokeiluna tehtailin lohiskaterin. Näytti niin herkulliselta mallilta, kun tuo sattui pk.netissä silmiin, vaikka olikin taimenille tehty. Tosin sidoin tuon pikkuiseen karppikoukkuun. Valkoista vasikkaa pyrstöön, fluoripunainen iskupiste, 2 valkoista ja 2 punaruskeaa pinturihäkilää niin, että kaksi lyhyttä ensin tukemaan ja 2 hieman pitempää päälle. Hieman pelotti että kuinka tuo kelluu ja päätin käydä tuossa takapihan joessa testaamassa. Hienosti kyllä viistää ja tuo vasikkapyrstö vielä silleen jännästi viipottaa veden pinnalla. Onkohan tässä ensi reissun jokeri, who knows?

Saa nyt nähdä, kuinka kerkiää lisää sitomaan? Tämä viikko, kun piti olla vapaata aikaa sitomiseen, paloi työkaverin sairastumisen johdosta. No saapahan reissun maksuun, kun paukuttaa töissä tuplavuoroja...

Tainionvirta 6.7 (hartola)

Viimein sain kidekoneeni siihen kuntoon, että sain kameralta ladattua kuvia. Ilman kuvia reissuraportit olisivat olleet yhtä tyhjän kanssa, joten en niitä ole viitsinyt kirjoitella. Alkukesä on kuitenkin mennyt lähinnä nukarilla ja tainiolla pyöriessä ilman mitään sen kummempia saaliita (normi istaria).

Eilen siis lähdimme "ystäväni Markon" (lue pulttibois äänellä) kanssa käymään tainiolla Hartolassa. Edellisen päivän veljen häät painoi vielä ikävästi ohimossa, mutta raitis ulkoilmahan tunnetusti auttaa itseaiheutettuun päänsärkyyn. Saavuimme perille vähän ennen kahdeksaa ja painuimme 4:n niskalle. Täältä sain vastarannan kiviriutan kupeesta tartutettua perusistarin (reipas kilo) lähes ensiheitoilla. Caddis osoitti jälleen tehonsa ja lyhyen taistelun jälkeen lötkö antautui kulinariiniseksi nautinnoksi. Niskalla näkyi myös muita kaloja, mutta lisäjoukkojen saavuttua niskalle peräännyimme takavasemmalle eli ekon sillalle.

4:n niskalla

oma kalani

Täältä olin tartuttanut caddikseen edellisenä tiistaina luultavasti elämäni suurimman taimeneni ja sotasuunnitelmanani oli saada kyseinen yksilö kuvattavaksi asti. Paikka ja aika olivat tiedossa, mutta todella kylmä yö (+1) hillitsi kuoriutumista ja kalojen pintomishaluja.
Pyörimme ekon sillan ja ylemmän sillan väliä koko pimeän ajan. Yläsillan alla oli joku vauras kala, mutta oli raukka aikasta varovaista sorttia. Muutaman kerran sentään roiskaisi vettä niin, että meinasi tulla kurat housuun. Isomman kalan alapuolella oli vielä pienempi taimen, jonka Marko saikin tartutettua mustaan zonkeriin. Tämä kuitenkin irtosi jo muutaman potkun jälkeen. Itselläni piteli hiljaista koko yön. Tosin odottelin kivellä istuen isomustani saapuvaksi pitkät tovit, joten heittely jäi siltäkin osin vähän vähemmälle.

yläsillan alla salakka-ajoja odotellessa


Jahka olimme itsemme saaneet jäädytettyä kaarisilloilla ja aurinko osoitti nousemisen merkkejä, päätimme vielä käydä 4:n niskalla ennen kotiinlähtöä. Päätös osoittautui jälkikäteen ajateltuna oikeaksi, sillä sieltä nousi seuraavaa:

Itselleni oli siiman päähän jäänyt iso streameri, joten heitin koskiosuuden ensin. Marko meni niskalle ja näkikin pyörteitä. Osa paukutteli jopa perhosiimaan, mutta uppoperho ei kelvannut. Siirryin Markon yläpuolella ja ja heitin niskan yläosaa. Valitsin perhoksi pienen liitsin, koska pintaelämää en nähnyt. Marko täräytti siiman päähän 10 koon caddiksen ja heitti sillä niskaimua. No eipä tarvinnut kauaa heittää, kun viistävää caddista vietiin vauhdilla. Jo tuikkirenkaista näki, ettei kala ole aivan pieni. Koko alkoi paljastumaan viimeistään siinä vaiheessa kun tämä uppotukki paineli pitkin niskan pohjia pitkään aikaan näyttäytymättä. Hetken jo luulimme, että kala väsyy niskalle, mutta eiköhän tuo piru väsyessään painanut koskeen. Emme omistaneet tällä reissulla lainkaan kahluuvehkeitä, joten lähdin kosken alle haavin kanssa katsomaan, josko kala tulisi näkyville. Marko lohimiehenä kuitenkin vinssasi kalan koskesta ylös ja saimme haavittua sen pienen hässäkän jälkeen. Kala oli näet niin suuri, ettei takapuolelta koukkaus onnistunut. Laitoin haavin kosken pohjaan kalan taakse ja Marko hellitti paineen antamista niin, että kala peruutti haavin päälle. Nopea nosto ja siellähän se köllötti.

Pituutta kalalle oli kertynyt 60cm ja painoa 2,8 kiloa. Täytyy kyllä sanoa, että oli ihan kelpo kala ensimmäiseksi pinturitaimeneksi. Voipi olla, että ihan heti en tuota tule rikkomaan. Ellen nyt sitten saa sitä kaarisillan sikaa uudelleen tarttumaan. Se nimittäin oli varmasti samaa kalibeeria.
Onnea Markolle jälleen uudesta ennätyskalasta. Tämä vuosi on tainnut muutenkin mennä aika nappiin sillä tämä oli kolmannen kalalajin ennätyksen parannus. Eihän tuota miestä uskalla päästää viikon päästä tenollekaan. Tai jos päästääkin, niin hänelle pitää varata monta jätesäkkiä suomunäytteitä varten, jotta kalat varmasti menevät ennätyskalarekisteriin.

Eikös sitä sanota, että adrenaliini on kuin huumetta? :)

Virallisempi pönötys

Tämä viikko meneekin sitten perhoja sitoessa tulevaa kuolan reissua varten. Helmiselle, Petelle, Arikolle jne.. tiedoksi, että koitan tännekin muutaman kuvan laittaa perhoista. Ehkä saamme uusia ideoita. Ne Peten hitsipilliputket näyttivät kyllä aika lupaavilta...