Tainionvirta (hartola) 29.6

Sää: Pouta, sadekuuroja
Lämpötila: 20 astetta
tuuli: länsi

Kaverin kanssa sovittiin reissu tainiolle lauantaiksi. Aamun olin töissä ja heti herätessä oli fiilis, ettei kaikki ole kunnossa. Nenä vuoti, kurkku kipeä ja voimaton olo. Ei muuta kuin kamat kasaan (Klo. 5.05) ja töihin. Työt meni enemmän tai vähemmän kitkutellessa ja olo sen kuin huononi. Mutta kalaanhan mennään vaikka pää kainalossa ja niin tehtiin nytkin.

Nopea välipala riksun hesen autokaistalta. Hieno oli vedellä ateriaa, kun kunnon ukkosen pysty räiskytteli vieressä. Lähdettyäni ajamaan meinasi tulla lusikallinen housuun, kun salama löi niin lähelle, että auto heilahti ja hetkeen ei nähnyt mitään kun välähti suoraan silmiin. Oisko ollut välimatkaa joku parikymmentä metriä, hui !

Kaverin luona pari pikaista sidosta ja nokka kohti tainiota. Tavoillemme uskollisena heti luvat hankittuamme menimme ykkösen kaarisillalle. Paikalla olikin jo vaatimattomat 4 autollista porukkaa. Kamat kasaan ja virpomaan. Kaverilla olikin pian niskan yläpuolen niemenkärjen kohdalla kirre/tamu kiinni, mutta irtosi. Itse spottasin hyvän kokoisen taimenen niskaimun keskellä noin 4m sillan yläpuolella. Ei iskenyt pinturiin, mutta tinseliin puri. Eka heittoon satsasin ja se tuotti tulosta. Sain heitettyä suoraan kalan näkösektorille ja pamahti. Ei valitettavasti montaa potkua pysynyt kiinni.

Siinähän nuo tapahtumat sitten olikin. Koko loppuilta hakattiin tyhjää sekä kaarisillalla että ylemmällä sillalla. Ilta oli mahtava. Hyvä ilma, paljon kuoriutumista, muttei ainuttakaan aktiivista kalaa. Ei pintakäyntejä, ei salakka-ajoja. Ei vain kertakaikkiaan ollut kala syönnillä. Yläsillalla tosin joku latvian vahvistus kaarsi sitä vauhtia paikalle, että tuskin oli lupia. Heitti yhden heiton sillan alle ja hirveä sika kiinni. Jos oli taimen, niin arvio 4-5kg. Siimat tuli kaverin silmille. Yhtä nopeasti sadatellen lähti kaveri pois kun oli tullutkin. Tais olla ainut uistin. No, prismastahan niitä saa taskun täydeltä lisää :)

Olo sen kuin huononi ja lähdimme pois puoli kahen aikaan. Kotimatka oli yhtä helvettiä ja varsinkin viimeiset 50 km, kun piti itse ajaa kotiin. Nukkumaan päästiin klo. 3.50, joten kipeänä tuli valvottua taas 23 tuntia. Kuviakaan ei nyt tullut otettua, ei tullut kyllä kipeänä edes mieleenkään. Samaltahan tuo joki näytti kuin aina ennenkin.

Mitä me nyt sitten tästä reissusta opimme. Kyllä kalareissut kipeänäkin aina työt ja kotiolot voittaa :)

Leppäkoski

Nyt siis muutto leppäkoskelle on realismia. Netin saamisen kanssa on ongelmia, joten muutamaan viikkoon tuskin pystyy raportteja kirjoittelemaan. Otetaan vahinko takaisin netin ilmestyttyä.

Teuronjoki 7.6

Sää: aurinkoinen
Lämpötila: 18 astetta
Tuuli: itäkoillinen, mieto

Tuli käytyä jättämässä hyvästit omalle rakkaalle kalapaikalle, josta vuosien varrella jäi koriin monituisia mukavia muistoja. Syynä tähän on yksinkertaisesti muutto toiselle paikkakunnalle, eli Leppäkoskelle. Tulevaisuudessa tuleekin sitten käytyä varmaan aika paljon nukarilla tai jossain muualla lähistöllä.

Saavuin joelle tuossa kolmen aikoihin. Kuten tavallista, ketään ei näkynyt pelipaikoilla. Istuin rauhassa töyräälle ja istuin tovin jokea seuraten. Ruokailevia kaloja ei kuitenkaan näkynyt. Ei muuta kuin juuri sidottu uusi tinselimalli (#4 koukkuun) siimanpäähän ja hiipimällä rantaan kuin intiaani. Syynä tähän olematon virtaus. Kosken olisi pystynyt kahlaamaan lähes saappailla yli. Tiesin kyllä, että kalaa siellä on, mutta lähestyminen täytyisi tehdä hitaasti tai kalat passivoituisivat. Potentiaaliset kalapaikat olivat vähissä ja keskityin pariin koskessa olevaan "syvempään" kohtaan

Aurinko ilmaisee kalapaikan

Jälleen odottelua heittokivellä istuen hetken aikaa, sitten varovainen heitto hieman syvemmän kohdan yläpuolelle. PAM! heti tärähti ensiheitolla. Johtuen todella matalasta vedestä kala veti paniikissa ympäri koskea. Kala paljastui nopeasti kirjoloheksi ja pyrstöstä päätellen ei ollut viimevuotinen vaan kolmenviikon takaisia velvoiteistukkaita. Rajun taistelun jälkeen haavitsin kirren ja rauhoitin yläkosken hetkeksi.

Ensimmäinen kirjo

Tämän jälkeen siirryin alakosken loppuliukuun, jossa pari potentiaalista syvempää kohtaa vielä löytyi. Täältä ei kuitenkaan tullut sen kummempia tapahtumia, joten siirryin pikkuhiljaa takaisin yläkoskelle kyyryssä hiipien.

alakosken loppuliuku

Yläkoskella jälleen tovin istuttuani aloitin kalastuksen kosken keskikuohuista. Heitin keskellä olevan ainoan isomman kiven vierustaa tinselini ja heti sitä vietiin. Hieman edellistä isompi (joku 1200-1300g) kirjohan se siellä taas potki. Nopea väsytys ja kirbeli haavissa.

Toinen kirjo

Tähän olikin hyvä lopettaa aktiivinen kalastusurani kyseisellä joella. Taimenta ei nyt tullut, mutta kirjot loivat mukavat päättäjäiset. Vaikka viikon olen ollut polttamatta, niin vielä oli pakko istua kivellä hetki menneitä muistellen ja polttaa säästämäni savuke taskusta.

Viime hetki "kotijoella"

Jaahas, se on aika avata oma blogi. Sen verran laiskanpulskea olen aina ollut, että tuota kalapäiväkirjaa ei ole koskaan tullut pidettyä. Mutta josko tästä blogista saisi itseään sen verran niskasta kiinni, että saisi noita kalamatkoja "paperille". Perheellisen elämä on kuitenkin kiireistä ja nytkin olisi poijan kanssa lähdettävä pihalle. Kirjoitellaan siis lisää myöhemmin. Kyllä se tästä pikku hiljaa lähtee.