Tainionvirta (hartola) 29.6

Sää: Pouta, sadekuuroja
Lämpötila: 20 astetta
tuuli: länsi

Kaverin kanssa sovittiin reissu tainiolle lauantaiksi. Aamun olin töissä ja heti herätessä oli fiilis, ettei kaikki ole kunnossa. Nenä vuoti, kurkku kipeä ja voimaton olo. Ei muuta kuin kamat kasaan (Klo. 5.05) ja töihin. Työt meni enemmän tai vähemmän kitkutellessa ja olo sen kuin huononi. Mutta kalaanhan mennään vaikka pää kainalossa ja niin tehtiin nytkin.

Nopea välipala riksun hesen autokaistalta. Hieno oli vedellä ateriaa, kun kunnon ukkosen pysty räiskytteli vieressä. Lähdettyäni ajamaan meinasi tulla lusikallinen housuun, kun salama löi niin lähelle, että auto heilahti ja hetkeen ei nähnyt mitään kun välähti suoraan silmiin. Oisko ollut välimatkaa joku parikymmentä metriä, hui !

Kaverin luona pari pikaista sidosta ja nokka kohti tainiota. Tavoillemme uskollisena heti luvat hankittuamme menimme ykkösen kaarisillalle. Paikalla olikin jo vaatimattomat 4 autollista porukkaa. Kamat kasaan ja virpomaan. Kaverilla olikin pian niskan yläpuolen niemenkärjen kohdalla kirre/tamu kiinni, mutta irtosi. Itse spottasin hyvän kokoisen taimenen niskaimun keskellä noin 4m sillan yläpuolella. Ei iskenyt pinturiin, mutta tinseliin puri. Eka heittoon satsasin ja se tuotti tulosta. Sain heitettyä suoraan kalan näkösektorille ja pamahti. Ei valitettavasti montaa potkua pysynyt kiinni.

Siinähän nuo tapahtumat sitten olikin. Koko loppuilta hakattiin tyhjää sekä kaarisillalla että ylemmällä sillalla. Ilta oli mahtava. Hyvä ilma, paljon kuoriutumista, muttei ainuttakaan aktiivista kalaa. Ei pintakäyntejä, ei salakka-ajoja. Ei vain kertakaikkiaan ollut kala syönnillä. Yläsillalla tosin joku latvian vahvistus kaarsi sitä vauhtia paikalle, että tuskin oli lupia. Heitti yhden heiton sillan alle ja hirveä sika kiinni. Jos oli taimen, niin arvio 4-5kg. Siimat tuli kaverin silmille. Yhtä nopeasti sadatellen lähti kaveri pois kun oli tullutkin. Tais olla ainut uistin. No, prismastahan niitä saa taskun täydeltä lisää :)

Olo sen kuin huononi ja lähdimme pois puoli kahen aikaan. Kotimatka oli yhtä helvettiä ja varsinkin viimeiset 50 km, kun piti itse ajaa kotiin. Nukkumaan päästiin klo. 3.50, joten kipeänä tuli valvottua taas 23 tuntia. Kuviakaan ei nyt tullut otettua, ei tullut kyllä kipeänä edes mieleenkään. Samaltahan tuo joki näytti kuin aina ennenkin.

Mitä me nyt sitten tästä reissusta opimme. Kyllä kalareissut kipeänäkin aina työt ja kotiolot voittaa :)