Penaalin terävimmät kynät Kolajoella -09

On viimein aika kirjoittaa juttu tuosta kuolan reissusta, vaikka flunssa ei vieläkään meinaa taittua.

Menomatka sujui vaivattomasti taksilla lentokentälle ja sieltä lentäen Ivaloon. Porukkaan kuului itseni lisäksi Joupe, Arttu, Heimo, Tuomo ja Tervis. Suurin osahan oli jo tuttuja viime vuodelta, mutta Heimo ja Tuomo olivatkin uusia tuttavuuksia. Kemia kuitenkin löytyi nopeasti ja porukka oli hitsautunut yhteen jo ennen lennon alkua. Itse lento oli taas yhtä tuskaa. Korvani eivät näjemmä vieläkään tuosta paine-erosta oikein ilahdu vaan perinteisesti pari kolme ekaa kalapäivää menikin korvat paukkuen ja tinnittäen.

Olimme leirissä sunnuntaina aika myöhään, sillä matkalla täytyi pysähtyä paikalliseen "pitkäripaiseen" täydentämään lääkevarastoja röykkyisten teiden tasoittamiseksi. Pakkohan sitä oli kuitenkin heti päästä ruopimaan, mutta tunnin parin kopaisu laattakivellä ei tällä kertaa tuottanut tulosta.

Olin jo ennen reissua luvannut itselleni, että pinturia heitän aikasta paljon, joten täytyihän se sitoa heti pikkuvavan siiman päähän. Ensimmäisen kokonaisen päivän aloittelin yksikseni alanivasta, olihan siitä paikasta jo viime vuodelta hyviä kokemuksia. Ensin nopea kopaisu uppoperholla ja ei muuta kuin viime vuoden luottokiven vierustan pommitusta oranssihäkiläisellä bomberilla (orkun bomberi). Kalaa ei kuulunut kiven rannan puolelta, mutta toiselta puolelta sain kalan nousemaan kahdesti pinturiini. Lohi kuitenkin rauhoittui ja päätin jatkaa matkaani alaspäin kohti ottisuvantoa.

Matkalla pysähdyin välialueella ja aloituspaikan v-kuristumasta lohi nousi tarkastelemaan uppoperhoa aina, kun sille antoi vauhtia poikkivirrasta niin, että se meni plaanissa. Ei kuitenkaan piru sitä suuhunsa ottanut. Kala kuitenkin paljasti olinpaikkansa ja sehän on tunnetusti virheliike. Hiivin kuin "sinkkumies makuuhuoneesta vaatteet sylissä" ja pääsin mielestäni hyvälle heittosektorille. Vain muutama heitto ja kala hyväksyi orkun bomberin. Tämä titti oli virkeä ja pomppi ilmassa useita kertoja. Sain kalan jo kivien väliin ja kalaa mittaillessani hyväkäs aloitti sen legendaarisen räpiköimisensä. Tällä kertaa se kuitenkin kannatti ja kala pompahti takaisin kotimonttuunsa. Painoa hyväkkäällä oli noin 2,5 kg.

Reissun ekaa väsytellessä.

Tyytyväisenä hyvään aloitukseen painuin ottisuvannolle, sillä siellä sääskisavuista päätellen oli jo porukkaa. Ja siellähän kaikki muut jo olivatkin. Oppaamme Ariko kertoili kylmän rauhallisesti pulssin lainkaan nousematta ja tupakin lainkaan palamatta alavirran tapahtumista:

Ariko vei Heimon tutustumaan jokeen ja he aloittivat vitosen mutkista tarkoituksenaan tulla päivän mittaan kalastellen ylöspäin. Myös Tervis oli liittynyt joukkoon iloiseen. Kunnon oppaan tavoin poolin esittelyn jälkeen Heimo ja Tervis saivat aloittaa laskun ensiksi. Ariko itse tuli kalastellen perässä huudellen ohjeita (Cast longer, just a little bit longer) :)
Mitä sitten myöhemmin tapahtui, olikin legendaarista:

Mutkan kohdalla vastarannalla oli yksi venäläinen salakalastaja. Yhtäkkiä rantapenkkaa pitkin käveleekin karhu. Heimo ja Tervis yrittävät viestiä veli venäläiselle että karhu on kävelemässä suoraan syliin, mutta raukka ei meinaa aluksi tajuta. Vasta Terviksen kieltämättä lahjakkaan pantomiimiesityksen jälkeen kaveri tajuaa vaaran ja alkaa viheltää.

Ariko ei tapahtumaa nähnyt, eikä oikein kunnolla uskonut, kun asiasta informoitiin. Vaaroja uhmaten hän sen sijaan päätti kahlaten mennä kalastamaan juurikin tuolle vastarannalle alempia nivoja. Kaikki menikin hyvin niin kauan, kun Ariko päätti palata takaisin joen ylityspaikalle. Katse maassa kävellen Ariko paineli polkua pitkin. Jokin sai katseen nousemaan ja siinähän tuo karhu oli polulla alle kymmenen metrin päässä vastassa. Karhu nousi takajaloilleen ja hetken nuo metsien sankarit mittailivat toinen toisiaan. Karhu kuitenkin havaitsi nuo puolustusvoimien aikaansaamat valtavat hartiat ja päättäväisen tappajan katseen, joten se päätti rauhallisesti kääntyen palata takaisin metsän uumeniin. Ariko saatteli vielä karhun katseellaan metsään ja vasta tämän jälkeen ylitti joen "hallitusti" kohtaamiskohdasta. Tuo tapaaminen oli Arikolle niin ikimuistoinen kokemus, että kuulemma muutaman tupakin ja oluen oli joutunut juomaan heti tuon kunniaksi joen rannalla. tuo episodi vahvistaa vieläkin käsitystäni siitä, että karhulla on alkoholisoiva vaikutus. Pitäisikö tehdä sinebrykoffiin reklamaatio :)

Tarinat kuunneltua kävin ottisuvannon niskalla. Kahden kiven välissä niskalla mulahti ja huikkasin Heimolle ja Arikolle, että tuo on jo saatu kala. Ja niinhän se otti pienen piiskaamisen jälkeen. Painoa oli kivasti noin 5 kiloa ja kyllähän sai kivasti vääntää tuolla yksikätisellä kuten kuvasta näkyy.

Ottisuvantoa. Ottikohta oikean puolen V.

Jo saatu kala tulossa rantaan.

Oppaan varmat otteet takaavat sielunrauhan.

Toisena päivänä menimme Heimon kanssa 3.n niskan kautta välialueelle. Heimo sai niskalta tumman kolmosen kalan uppoperholla. Itse istuin niskan alla pinturia nakellen, mutta ei tällä kertaa nakertanut. Lähtiessämme Tervis saapui ja jäi heittämään paikkaa.

Heimon kolmonen siiman päässä.

Siirryimme välialueelle ja nakkelimme uppoperhoja. Itse kyllästyin tuohon taas nopeasti ja siirryin alemmas kuristuman kohdalle, joka haisi kalalle. Heimolla muistaakseni oli uppoperhossa tälli laskua laskiessaan.
Terviskin saapui 3.n niskalta, josta oli saanut klassisella pinnankatkaisutekniikalla, eli lohen hermot riekaleiksi piiskaten, muistaakseni n. 8 kg lohen.
Tervis ja Heimo lähtivät ottisuvannolle, mutta minä en antanut periksi. Siirryin kuristuman hieman alapuolelle ja annoin paikan hieman rauhoittua. Kaloja en nähnyt, mutta päättelin virran pyörteistä mahdollisen kalan paikan ja uskolla siihen pinturia piiskaten. Noin 10 min hakkaamisen jälkeen lohi nousi ensimmäisen kerran perhoa katselemaan. Monta kertaa jo luulin, että nyt se otti perhon suuhun, mutta mitään ei tuntunut. Viimein kala hyväksyi tarjouksen ja sain väsyttää pulskan titin rannalla. Tällä yksilöllä oli muuten carling-merkki selässään, mutta tietoja oli paha ylös ottaa kun en kieltä ymmärrä. Niinpä laskin kalan takaisin jokeen.

Carling-merkitty titti

Kolmas päivä olisi ollut luultavasti ilotulitusta, jos olisi halunnut. Olin yksin 3.n niskalla kun sadekuuro yllätti. Istuin tovin paikallista ohrapirtelöä juoden ja odotin sateen loppumista. Loppuihan se lopulta ja sitten alkoi orkun bomberi pelittämään. Ensin vitosen kala vastarannan penkan reunasta. Viisi heittoa, kaksi kurkkausta ja viidennellä otti. Tuo kala halusi tulla kuvattavaksi. Kala oli jurovaa sorttia ja sotki mennessään koko niskan kalojen pasmat. Perhon kuivattua koitin vielä niskaa. Heti kävi kala kurkkaamassa, mutta ei ottanut. Vaihdoin perinteisen harmaan bomberin ja heti kelpasi. Tämä oli titti, mutta silti lähes vitosta virkeämpi.
Noista kahdesta kalasta tuli maha niin täyteen, että lopetin kalastuksen ja lähdin leiriin. Oletin jo näet, että muut siellä olivat, sillä kelloa ei mukana ollut. Piruuttani koitin vielä pari heittoa bomberoa kuivatellessani. Kolmella heitolla kaksi eri kalaa kävi kurkkaamassa. Olisi siis voinut olla melkoista teurastusta luvassa, jos tuohon olisi jäänyt.

5 kg 3.n niskalta

Ja heti titti perään

Neljäs päivä oli päivän osalta hiljainen, vaikka kalastettua tuli hyvinkin ympäri jokea. Lähdettiin kuitenkin Heimon kanssa vielä iltakalaan ruoan jälkeen. Olin hyvissä ajoin matkassa, joten kävin kopaisemassa 1.n niskan, sillä Arikon pinturia oli päivällä joku käynyt kurkkaamassa. Heitin nopeasti lähemmän kiven, mutta eloa ei näkynyt. Kauempi kivi ja heti pyörähti, ja heti perään uudestaan. Sitten olikin hiljaista. Päättelin, että kala on vaihtanut häirinnästä paikkaansa ja luultavasti kiven toiselle puolelle. Esimmäinen heitto ja heti roiskahti vesi. Tämä titti tuntui aluksi paljonkin isommalta, mutta tuli alkuvedon jälkeen kyllä kiltisti kuvattavaksi. Ainoa iso orkun bomberini sai kuitenkin osumaa ja rungon häkilä irtosi. Vähän harmitti....

Tästä matka jatkui Heimon luo laattakivelle ja ison kalan jallitukseen. sillä tuolla niitä oli näkynyt. Hiljaista kuitenkin piteli, vaikka pari isoa nähtiinkin. Yläniva jotenkin hämärässä houkutteli ja päätin käydä siellä. Olin juuri lähes pelipaikoilla kun näin ison lohen hyppäävän kokonaan ilmaan. Varovainen lähestyminen ja orkun bomberi kehiin. Muutama heitto hyppypaikkaan ja jokin iso hämärässä kävi perhon hakemassa. Nyt vietiin miestä, eikä mies kalaa. Huusin jo Heimolle, että titti ei ole kun samassa perho irtosi kalan suusta lentäen takapuuhun sinne myös jääden. Pieni manaus ja laattakivelle tekemään uutta peruketta ja uutta bomberoa sitomaan siiman päähän. Ainoa mukana ollut oli enää tuo risa bomberi, mutta löin sen siiman päähän. Pääsin takaisin alas ja samasta paikasta lähes välittömästi uusi kala kiinni. Tämäkään ei tuntunut titiltä vaan antoi todella hyvää kyytiä. Heimo ei ylävirrassa ollut saanut vielä edes kunnolla heittosiimoja pihalle kun taas miestä vietiin, kun O.J. huutaa "kalaa" alavirrassa kurkku suorana. Heimon avustamana kala saatiin lopulta rantaan. Tosin kala oli yhteistyökykyinen rantautuksen osalta ja ui itse laakealle kivelle lepäämään. Painoa oli 5.8 kiloa. Ei siis ihan enkka parantunut.

Vääntöä 5,8kg kanssa

Vähän heikko kuva, mutta siinä se reissun suurin on.

Menehän kotiin.

Toiseksi viimeinen päivä olikin sitten Heimon päivä. Olimme 3.n niskalla ja olimme jo tovin heittäneet. Heimo oli jo lähdössä poispäin, mutta heittelin vielä sitkeästi pinturia niskan alaosassa. Samassa hyvän kokoinen kala mulahti yläpuolellani. Piiskasin sitä raivolla alavirrasta ja kala pakeni hitaasti ylös päin. Pinturi seurasi luonnollisesti koko ajan perässä. Heimo meni vielä heittämään yläpuolelta uppoperholla ja silloin kajahti, "nyt on kala kiinni". Siima osoitti vieläkin ottikohtaan kun noin 20-30m ylävirrassa kajahti valtava lohi kokonaan ilmaan. Viimein siima tuli mukana, hitaasti kääntyen ylävirtaan. Kun heittosiima ja rannarit oli kadonneet, koitti Heimo vähän jarruttaa kalaa jos se vaikka pysähtyisi. Tuloksena oli ikävä lyönti kammesta sormille. Lohi siis vähän näpäytti kalastajaa sormille tyyliin, "eipäs aliarvioida vastustajaa".
Syöksy oli tyylinen kaikki paukut yhteen syöksyyn. Tämän jälkeen kala ui kohti niin, että Heimo ei meinannut saada siimaa pidettyä kireällä. Samaan aikaan kala vielä ui rantapuskiin. Jumalat oli puolella ja kala saatiin viimein kelattua tailausetäisyydelle. polaroideilla näin, että kala on iso ja huonosti kiinni. Tuonhan olisi toki voinut jättää Heimolle kertomattakin, taisi nimittäin tuosta tiedosta lirahtaa lusikallinen haalareitten väärälle puolelle. Kala kuitenkin tuli viimein tarpeeksi lähelle ja sain otteen kalan pyrstöstä. Tuollaisesta pyrstöstä saakin sellaisen otteen, että heti tietää kalan otteessa pysyvän. Pituutta kalalla oli 105 cm ja paino arvioiden 12,6 kg. Olisi pitäinyt tajuta ottaa tuo ympärysmitta niin olisi voinut laskea tarkan painon. Oli näet aika pulska tapaus, kuten kuvasta näkyy.

Heimon 12.6 kg. Hyvässä lihassa.

Lähdimme adrea täynnä kohti Arikoa, joka oli ylänivalla. Hän oli myös saanut ison pinturilohen (7kg?) ja nähnyt useita isoja sekä yhden monsterin, joka oli jo ottamassa Arikon perhoa. Onneksi Ariko kerkesi vetämään perhon pois ennen ottia. Eihän tuollaisia ole kiva väsyttää. Siitähän innostuneena hakkasin ylänivaa loput kaksi päivää. Olihan tilillä jo 7 lohta ja nyt siis se reissun kruunaaja piti vielä saada. Pari nousua tuli heti kärkeen, mutta sitten hiljeni. Siirryin ylänivan alapäähän, josta spottasin hyvällä heittoetäisyydellä toisen monsterin. Tämä hyväkäs kävi neljä kertaa kurkkaamassa pinturiani, mutta ei sitä huolinut. Yhdellä kertaa perhon viereen nousee about puoli metriä lohen selkää eikä selkäevää vielä edes näkynyt. Jäätävä kala. Vielä jäätävämpi oli tuo Arikon spottaama kala ylempänä. Varmasti lähempänä viittätoista kuin kymppiä. Ei vain innostunut perhosta.

Alemman monsterin jallitusta ylänivalla.

Toinen "vahinkotiteistä".

Arikon kanssa jatkoimme vielä viimeisenkin päivän tuota monsterin metsästystä. Olisiko ollut sitten narttukala, kun ison kalan ympärillä oli pienempiä vieressä. Isoa kalaa metsästäessä sain näet kaksi tittiä vielä sivutuotteena. Toinen harmaalla bomberilla ja toinen hengettömällä uppoperholla. Arikolla tuo iso sika kävi mäjäyttämässä "klassisesti" sidottuun green buttiin nymfitekniikalla uitettuna, mutta ei vain pysynyt kiinni. Ariko luovutti jossain vaiheessa ja meni laattakivelle heittämään. Hän saikin sieltä pinturilla noin 3 kg lohen samaan aikaan toisen tittini kanssa.
Mutta sainhan minä lopulta sen isonkin käymään pinturissa. Eihän siihen tarvittukaan kuin päättäväinen noin kahden vuorokauden hakkaaminen :) Ja otti tietenkin juuri siihen, mihin en yhtään luottanut ja jonka viimeisenä siiman päähäni laitoin. Ensimmäinen heitto ja kala molahti heti perhon mentyä yli. Tuon olisi voinut jättää kyllä tekemättä, sillä seuraavassa heitossa puristin vapaa rystyset valkoisena ja ottihan se. Hermot eivät pitäneet vaan vastaisku tuli liian aikaisin. Mutta olihan hienoa nähdä valtavan lohen nousevan pinturiin. Näen siitä vieläkin painajaisia...

Muista muistoista tulee mieleen vielä Tuomon kallis päivä, jolloin piti päästä kokeilemaan Arikon bambua ottisuvannolla. Tuloksena pinturiin noin vitosen lohi, joka usean minuutin väsytyksen jälkeen kuitenkin pääsi irti. Toivottavasti sattuu olemaan säästötilillä sen verran pesämunaa, ettei tarvitse luotolla perhovehkeitä ostaa :)
Ja olihan meillä vieraana myös maanantaista keskiviikkoon Helsingistä Kari-niminen veijari, jonka me kaikki varmasti muistamme lopun elämäämme. Hän ei yrityksestä huolimatta saanut ainuttakaan lohta, mutta ehkä ensi vuonna jo sitten nakertaa.

Reissu oli taas kerran mahtava. Saalispäiväkirja pitäisi Arikolta tulla joskus, niin voi korjailla noita tietoja. Nyt siis vain muistojen varassa. Kaloja taisi tulla 23 ja itelle niistä tuli 9 kpl. Nyt oli myös mukavan vaurasta kalaa joessa ja niitä jopa saatiin. Tänä vuonna tuli kalastettua aivan tuskalla ja kerkän juonti jäi vähän vähemmälle. Johtuiko sitten siitä, että muuten on tänä vuonna päässyt aika vähän kalalle? Ehkä, mutta varmaan juuri tuosta syystä kalaakin tuli niin hyvin. Jaksoi piiskata vielä sen ratkaisevan minuutin, jolloin lohi otti.

Kyllä se vain hyvän porukan osuus onnistuneessa reissussa on avainasia. Ensi vuonna sitten taas jonnekin, tundralle kaiketi. Nyt on Markon kanssa vuorossa cracking the code. Aioin nimittäin ensi viikon torstaina ottaa kymijoesta orkun bomberilla lohen jos toisenkin. Sanokoot gurut mitä lystäävät, kyllä se sielläkin nousee hakemaan.....

Loppuun vielä joitain random-kuvia.

1.n niskaa.

Joupe väsyttää 3.n niskalla.

On se Pulozero vain vieläkin kaunis leiripaikka.

Ps. Ariko, ne orkun bomberit on työn alla. Tulee joskus syksyn aikana. Mulla on myös yksi innovaatio tuosta perhosta, saat sitä testata ensi kesänä kolalla, jos olet sinne menossa.

Arvoisat lukijat. Jos olette tuonne päin joskus menossa, niin ottakaahan muikkuonget joukkoon. Kuten videosta voi huonosti nähdä, siellä niitä muutama niskalla on.