
odottelua vallilla
Velipoika oli myös käymässä, joten hän lähti mukaan, kuten myös isäni. Olimme hyvissä ajoin paikoilla, joten en aloittanut itse vielä kalastusta vaan soudin veljelleni. Pääsimme venepaikasta n. 200m kun perhovavan mustaan streameriin nytkähti ensimmäinen kala. Tämä jäi kuitenkin tärpiksi. Vallille päästyämme isukki sieltä jo huuteli, että ottakaa nyt se kala sieltä kun ei muut saa. Noin kolme sekuntia siitä velipojan vapa taipui ja ylös tuli noin 1,5 kg kirre. Tämän jälkeen pian rantauduimme ja jäin odottelemaan illan saapumista. Laskin vallilla 18 pohjaonkea, joten ei ollut edes mahdollisuutta heittää perhoa rannalta. Join odotellessa pari olutta ja vetelin röökiä. Opetin aikani kuluksi myös erästä vaasalaista poikaa ja tämän isää heittämään perhosetillä jonka isukki oli joku hetki sitten ostanut. Voin sanoa että siitä pojasta vielä kuullaan 5-10 vuoden päästä. oli sen verran innokas kalamies. Isukkikin sanoi, että aivan tuli sellainen deja vu- fiilis. Pojan isä ei saanut pikkumiestä sitten niin millään järveltä pois, vaikka mitään eivät saaneet. Sitkeä kaveri ja silmissä oli sitä samaa loistoa mitä omistakin vanhoista kalakuvista on nähtävissä.

kohta tyyntyy ja sitten alkaa
Kello alkoi olla kymmenen eikä syöviä kaloja juuri näkynyt. Pohjaongella tuli illalla pari kalaa, mutta aika hiljaista oli muuten. Velipoika tosin karkuutti toisen kalansa vallin edestä vaapustaan. Huomasin, että pohjaonkimiehet poistuivat yksitellen ja vallin oikealle puolelle tuli hyvä heittosektori. Vielä tuuli lujaa joten veneellä en vielä lähtenyt. Laitoin siiman päähän pienen mustan kuulapäänymfin ja lähdin heittelemään. Yksi kala muljahti heittosektorilla. Virhe kalan kannalta. Heitto tuikin oikealle puolelle noin 1,5 m päähän ja pam! Heti vietiin perhoa ja pirteä kirre alkoi rantautua. Sitten tapahtuikin jotain ikimuistettavaa. Velipoika tuli haavitsemaan kalaa ja käveli haavin kanssa rantaviivaan. Pyöreä kivi jalan alla teki tepposensa ja äijä jää horjumaan rantaan. Horjuu, horjuu ja kaatuu koko äijä järveen. Ei meinaa väsytyksestä tulla mitään kun naurattaa niin perkeleesti. Velikin on niin sekaisin tapahtuneesta, ettei meinaa saada kalaa edes haaviin. Vihdoin kala kuitenkin rannalla ja painoa reipas 1,5 kg.

first person väsyttelyä
Velipojalla kastui känny joka lopetti joidenkin toimintojen osalta toimintansa (tänään jo toimii) ja housut ja kengät läpimärät. Onneksi takki oli vedenpitävä ja yläkroppa suht kuiva. Annoin omat toiset housuni päältäni ettei kaveri palellu paikoilleen. Ilta oli kuitenkin viileä (8 astetta), joten ei muuta kuin nuotiolle lämmittelemään.
Operaation aikana järvi oli alkanut tyyntymään ja muutama tuikki näkyi siellä täällä. Hyppäsin veneeseen ja pääsin noin 40 m eteenpäin. Veli huusi että oikealla tuikkasi. Nopea heitto nymfillä oletettuun kalan menosuuntaan (tuikkirenkaiden luku) ja taas vietiin perhoa. Kala tuntui pieneltä ja kerkesin jo huudella rantaan että tämän vapautan. Veneen vierelle tultua kala kuitenkin näytti todellisen kokonsa ja mieli muuttui. Pirteä kirre haaviin ja pappia päähän.

Ruokakalat
Aktiiivista kalastusta takana puoli tuntia ja kaksi kalaa jo veneen pohjalla. Velipoika alkoi huudella, että joko lähdetään kun on kamat märkänä. Huusin että yksi c/r kala vielä. Tämän sanottua hyvänkokoinen kala muljahti lähellä rantaa. Heitto ja kala kiinni. Nyt tuntui heti isolta ja haaviin tulikin reipas 2 kilon kirre. Näinhän se aina menee, että kalat papitettua alkaa kalat sen kuin kasvamaan. Tämä lähti siis kuvauksen jälkeen takaisin uimaan. On muuten vaikeaa veneestä c/r kuvata kalaa, kun vesi lämmintä ja kiire alkaa kalaa elvyttämään.

2 kilon possu (huono kuva)
Sitten pitikin jo lähteä kotiin. Hieman harmitti, kun juuri aloittanut kalastuksen niin piti jo lopettaa (pitikin sen tippua järveen). En edes pinturikalastusta kerinnyt aloittamaan. No, ainakin tuli todistettua itselleen, että taito sällin kalastuksessa on edelleen hyppysissä :)
3 kommenttia:
Tekstiä lukiessa rupeaa tuparit harmittamaan kokoajan entistä enemmän..
Tuntuu kyllä jälleen uskomattomalta reissulta ja todella mielenkiintoista lukemista kuvilla höystettynä. Ilman kuvia ei varmaan uskoisi todeksi, koska niin monta vuotta jo tyhjää perhon kanssa heitellyt tuossa järvessä.. Tuntuu kirjoittaja olevan melkoinen konkari perhovavan varressa.
Oliko tuo yksi ottiperho simppeli dupattu runko ja pieni häkilä päässä?
Toivottavasti aukeaisi vielä mahdollisuus tulla mestareiden oppiin järvelle...
Ottiperho oli seuraava (peruskauraa):
päässä kuparikuulapää (tämä oli turha, koska upposi vähän liikaa ja joutui aika nopeasti uittamaan, ettei mennyt liian syvälle. Kelpasi kuitenkin. Parempi ehkä snadi painotus runkoon). Pyrstönä kimppu mustia kukon häkilän siikasia. Runko musta dubbing, kierre kapea kulta, runkohäkilä musta kukko.
Eli periaatteessa vähän kuin pienen pieni (koukku 12) musta liitsi, mutta vain häkilän siikasia.
Itseäkin harmittaa kyllä poislähtö, sillä enkkakirre olis voinut olla otettavissa. Olivat laittaneet kuulemma 3 viikkoa sitten 1,5-3 kg kaloja ja juuri nämä olivat syönnillä. Mutta pakko oli lähteä.
Joo täytyy kattella koska tullaan. Loma alkaa heinäkuun lopulla ja luultavasti silloin ollaan tulossa pidemmäksi aikaa. 9.8-16.8 ollaan kuolajoella venäjällä repimässä lohta, joten silloin en ainakaan ole maisemissa. Mutta heinäkuun loppu / elokuun alku, silloin voitais käydä jos sulle vain käy. Katotaan päivät myöhemmin tarkemmin.
Ja kiitos kehuista. Sai kyllä taas kuulla paikallisilta kavereilta vittuilua rannalta, kuinka ojanperä taas tulee viemään kaikki kalat :) No, vittuiluun paras vastaushan on viedä ne kalat :)
t. MOj
Käytiin katajalaaksossa parturissa tytsyjen kaa ja kuultiin siellä tästä blogista. Ja eikun heti tänne kun kotiin päästiin. Mahtava blogi- tosi "elävää" tekstiä, kiva lueskella. Ihan tuli kylymä (vaikka pihalla aurinko paistaakin tällä hetkellä) armaan veljesi puolesta kun sillai ittensä meni "uittamaan" ja sitä myöri palelluttamaan.
Terkut myös ihanalle pikkujäbälle ja emännälle.
Lähetä kommentti