Tainionvirta 27.7 (hartola)

Tulipa kummisetä vaimokkeineen käymässä pojan 3v. synttärikaffeille. No kalaanhan sitä oli heti yöksi päästävä, joten ei kun auton keula kohti hartolaa. Tuosta hartolasta nyt on tullut oikein vakikohde, vaikka matkaa onkin paljon. Siellä kun tuntuu olevan ainoita paikkoja, jossa vesi on kirkasta. Ei nuo vantaan mutarännit oikein innosta. Tosin täytyy sinnekin päin varmaan noita reissuja joskus tehdä.

Nappasin mukaani digikamerani, josta tietenkin oli patterit loppu, kun kuvia sitten piti ottaa. Nyt siis täytyy tyytyä vain verbaaliseen malliin.

Aloitimme kalastuksen keijulan niskalta, koska viime reissulta oli jäänyt kiva kuva paikasta. Ihmetys oli suuri kun ketään ei ollut paikalla. Polte oli kova ja vaatteet sujahti päälle suorastaan armeijan vaatesulkeisten vauhdilla. Kummisetä (Janne) aloitti mustalla striimerillä kosken ruoppaamisella ja itse tavoille uskollisesti caddiksella niskan kampaamisella. Eipä tarvinnut kovin kauan perhoa niskalla viistää, kun perhon alle ilmestyivät pyörteet ja lopulta läsähti. Kala ei kuitenkaan tarttunut, joten ei muuta kuin ankaraa pommitusta samaan paikkaan. Parin heiton jälkeen perhon perään lähti kunnon vana, joka päättyi komeaan ottiin. Kala näytti pieneltä, mutta osoittautui ihan perus n.45cm taimeneksi. Jannekin tästä innostuneena vaihtoi caddiksen siiman päähän ja tartutti ihan komean taimenen hieman kauempaa niskalta. Kala ei valitettavasti pysynyt kiinni loppuun saakka. Juuri kun piti alkaa kuvaamaan väsytyksestä videonpätkää jannen kameralla siimat tuli silmille. Alku oli kuitenkin lupaava ja kala tuntui olevan syönnillä. Sitten taas tapahtui perinteiset ja siihen ne tapahtumat melkein jäivätkin. Sain itse vielä caddiksella keijulasta n.35 cm taimenen ja sitten olikin jo aika lähteä kaarisillalle.

Täälläkään ei suureksi ihmetykseksi ollut ketään. Ilta oli jo pimennyt niin, ettei kaloja nähnyt sillalta. Niskan yläpuolella vasemmalla olevan pienen niemenkärjen kohdalla pintoi yksi kala. Koska Janne ei vielä kalaa ollut saanut, sai hän aloittaa kalan yrittämisen. Itse katsoin kalastusta sillalla mukaani ottamaani olusta siemaillen. Hyttysiä oli sillalla niin paljon, ettei offista ollut juuri apua. Vihreää offia oli vielä kiiltävänä pintana käden syrjällä, kun jo 3 pirulaista oli kuppaamassa laskimot tyhjiksi. Kala tuntui hieman häiriintyvän Jannen piiskaamisesta ja lopetti pintomisen. Jannekin siirtyi lopulta alemmas niskaa kalastamaan. Odotin tovin ja lähdin itse koittamaan kalaa. Kun paikka oli hetken rauhoittunut ja olin hiljaa hiipinyt paikoilleni, kala jatkoi syömistään. Caddis ei tuntunut aluksi kelpaavan, mutta sitähän ei pois vaihdeta. N. 5 min sitkeän hakkaamisen jälkeen kala viimein kelpuutti perhon ja antoi kokoisekseen hyvät kyydit. Pituutta ei ollut kuin n.42 cm, mutta vanhana kalana veti kyllä hyvin.

Siinäpä nuo tuon reissun kalat sitten olivatkin. Jannella oli vielä yöllä yksi kala kiinni mustassa zonkerissa, mutta ei halunnut ahti luoda antejaan Jannelle tällä kertaa. Kaloja näkyi muutamia silloin tällöin, mutta mitään syöntihurmiota ei ollut nähtävissä koko yönä. Kävimme vielä yön/aamun aikana uudelleen keijulassa sekä pitkospuilla, mutta hyvin oli hiljaista näillä paikoilla. Loppuaamun taoimme vielä kaarisillalla, mutta muutamia pintakäyntejä lukuunottamatta mitään eloa ei ollut. Kotiin pääsimme joskus klo. 8.30 ja 26 tunnin valvomisen jälkeen uni kyllä kieltämättä maistui hyvälle (kaiken 4.5 tuntia).

ps. Tea, jokos se Esan siima lentää? Sitähän pitää lähteä käymään taasen jurvassa :)

Tainionvirta 8.7 (hartola)

Tuli käytyä viikko sitten tainiolla, mutta rapsan kirjoittamiseen oli aikaa vasta nyt (tosin vähän nytkin). Ajoin sysmän kautta, mutta siellä vettä minun makuuni liikaa joten nokka kohti hartolaa. Pysähdyin keijulassa katsomassa tilannetta. Tuttu siellä niskalla kalasteli luotto-stimulaattorillaan ja saikin 2 taimenta noin 10 minuutissa. Ei muuta kuin Jari-Pekkaan hakemaan lupia ja ekon kaarisillalle. Siellä oli pari muuta perhomiestä ja toinen sai sillan alta todella komean lähemmäs 60 cm taimenen larvalla juuri saavuttuani. Myhäillen tämä perhomies poistui ja niska hieman rauhoittui. Koitin ensin pinturilla ja sainkin mitallisen kalan nousemaan pinturiin kahdesti, mutta ei pysynyt ei. Tämän jälkeen sillalle spottailemaan kaloja ja yksi olikin juuri sillan yläpuolella auringossa. Piruuttani larvastin sillan päältä ja se piruhan otti perhon suuhun. Vastaisku ja heti siimat löysille, ettei kala lähde virtaan. Nopea kierto sillalta pois, kiristys ja kala edelleen kiinni. Hyvin oli laiska yksilö tämä kala ja se lähtikin papituksen jälkeen mukaan kotiin.

Ekon niskaa sillalta kuvattuna

Laiska niskan kala

Porukkaa lappasi lisää ja paikalliselta kuulin, että kalaa oli eilen tullut lisää. Ekolle ei tosin kalat olleet ilmeisesti vielä ehtineet, koska täällä kalat istutetaan alemmas. Nokka siis kohti keijulaa ja se olikin hyvä ratkaisu. Tuttu oli saanut jo 6 taimenta ja muita ei ollut. Ajattelin jo hetken vieläkö kalaa tulisi mutta tulihan sitä niin paljon kuin olisi jaksanut nostaa. Sain parissa tunnissa 10 taimenta, joista pari vanhempaa kalaa ja tuttukin sai vielä 4. Eli yhteensä 20 taimenta muutamassa tunnissa pieneltä niskalta. Ja lisääkin olisi tullut, mutta alkoi jo vähän tylsistyttämään jatkuva kalojen irroitus. Meni vähän liian helpoksi. Alempana vähän tunnelmapaloja. Kuvat nyt on mitä sattuu, kun irroittelin kalat miltei vauhdista.

Klassinen kamerannauha ja kengänkärjet

Istarinlötkö

Tulihan näitä

Väsyttelyä niskalla (tutun kuvaamana)

Ja lisää

Vähän pötkömpi istari

Vanhempi kala (meni ruoaksi)

Lähde nyt!!

Kalat tulivat pääasiassa caddiksella, mutta häpeäkseni tunnustan, että piti koittaa mustaa liitsiä ja oranssia zonkeria. Tosin jo pari heittoa riitti todistamaan näiden tehot. Välillä meni jo niin pelleilyksi, että piti koittaa vitsinä tehtyä pornahtavaa surffilautaa ja kyllähän siihenkin pyörähteli. Pääasiassa tällit lisääntyi kun viistätti niin pirusti, mutta suurin osa oli vain muljauksia tai hyppyjä perhon perässä. Parhaiten pysyi pienellä viistätyksellä. Tosin yhden kalan sain kun olin vaihtamassa perhoa ja pidin vanhaa vedessä 2 metrin päässä ja vapa kainalossa. Vähän ihmetystä aiheutti kun vapa meinasi lähteä käsistä. Yksi taas tuli siten, että ainakin 15 tyhjää heittoa heitin ja juuri sillä sekunnilla, kun sanoin tutulle, että syönti loppui, niin silloin paukahti.

Kävin vielä ennen poislähtöä ekolla katsomassa, olisiko mörköä saapunut yön pimeyden turvin niskalle. Ei ollut, mutta zonkeriin paukahti sillan alta kilonen taimen ja sitä väsytellessä näin kalan pintovan virran reunassa. Kala haaviin ja takaisin. Musta nalle kiinni ja niin vain perho hävisi kalvon alle mustan selän saattelemana. Tämä kala oli kuin juna ja veti aivan järjettömästi virran avun saattelemana. Olin jo aivan varma että nyt viimevuotinen 56cm taimenennätys paukkuu komeasti. Viimein sain kalan haavin viereen pimeydestä ja MITÄ!! Kilonen todella vanha hoikka kirjolohi. Miten voi tuollainen kala vetää noin paljon. Vitutuksella ei ollut rajaa ja kala meinasi lähteä varvikkoon kuin limatuubi konsanaan, mutta lopulta lähti takaisin. Sitten olikin kotiinlähdön aika. Näistä kaloista en enää kuvaa jaksanut räpätä. Sellaisia normikiloisiahan nuokin oli.

Saldoksi jäi siis 12 taimenta ja kirjo. Nämä tuli noin 4 kalastuksen aikana, joten aika hapoilla oli väsytyskäsi ja reissusta ei kyllä jäänyt mitään hampaankoloon. Joskus näinkin päin, yleensähän joelle ei ole laitettu kalaa pariin viikkoon kun siellä käy ja kalat joutuu oikein kaivamaan sieltä joesta. Tosin silloin saatu kala kyllä tuntuu paremmalta kuin kalat, jotka saisi ottamaan kiinni vaikka 60cm turus-ukkoon.

Säläisjärvi, Jurva

Tulihan käytyä pitkästä aikaa "kotijärvellä" kalassa. Veimme pojan viikoksi hoitoon muumolaan ja näin aukesi paikka kalareissulle. Alun perin mukaan piti tulla oppipoika, mutta tuparit veivät voiton. Sääli, sillä nyt olisi kalaa tullut ja ISOA.

odottelua vallilla


Velipoika oli myös käymässä, joten hän lähti mukaan, kuten myös isäni. Olimme hyvissä ajoin paikoilla, joten en aloittanut itse vielä kalastusta vaan soudin veljelleni. Pääsimme venepaikasta n. 200m kun perhovavan mustaan streameriin nytkähti ensimmäinen kala. Tämä jäi kuitenkin tärpiksi. Vallille päästyämme isukki sieltä jo huuteli, että ottakaa nyt se kala sieltä kun ei muut saa. Noin kolme sekuntia siitä velipojan vapa taipui ja ylös tuli noin 1,5 kg kirre. Tämän jälkeen pian rantauduimme ja jäin odottelemaan illan saapumista. Laskin vallilla 18 pohjaonkea, joten ei ollut edes mahdollisuutta heittää perhoa rannalta. Join odotellessa pari olutta ja vetelin röökiä. Opetin aikani kuluksi myös erästä vaasalaista poikaa ja tämän isää heittämään perhosetillä jonka isukki oli joku hetki sitten ostanut. Voin sanoa että siitä pojasta vielä kuullaan 5-10 vuoden päästä. oli sen verran innokas kalamies. Isukkikin sanoi, että aivan tuli sellainen deja vu- fiilis. Pojan isä ei saanut pikkumiestä sitten niin millään järveltä pois, vaikka mitään eivät saaneet. Sitkeä kaveri ja silmissä oli sitä samaa loistoa mitä omistakin vanhoista kalakuvista on nähtävissä.

kohta tyyntyy ja sitten alkaa

Kello alkoi olla kymmenen eikä syöviä kaloja juuri näkynyt. Pohjaongella tuli illalla pari kalaa, mutta aika hiljaista oli muuten. Velipoika tosin karkuutti toisen kalansa vallin edestä vaapustaan. Huomasin, että pohjaonkimiehet poistuivat yksitellen ja vallin oikealle puolelle tuli hyvä heittosektori. Vielä tuuli lujaa joten veneellä en vielä lähtenyt. Laitoin siiman päähän pienen mustan kuulapäänymfin ja lähdin heittelemään. Yksi kala muljahti heittosektorilla. Virhe kalan kannalta. Heitto tuikin oikealle puolelle noin 1,5 m päähän ja pam! Heti vietiin perhoa ja pirteä kirre alkoi rantautua. Sitten tapahtuikin jotain ikimuistettavaa. Velipoika tuli haavitsemaan kalaa ja käveli haavin kanssa rantaviivaan. Pyöreä kivi jalan alla teki tepposensa ja äijä jää horjumaan rantaan. Horjuu, horjuu ja kaatuu koko äijä järveen. Ei meinaa väsytyksestä tulla mitään kun naurattaa niin perkeleesti. Velikin on niin sekaisin tapahtuneesta, ettei meinaa saada kalaa edes haaviin. Vihdoin kala kuitenkin rannalla ja painoa reipas 1,5 kg.

first person väsyttelyä

Velipojalla kastui känny joka lopetti joidenkin toimintojen osalta toimintansa (tänään jo toimii) ja housut ja kengät läpimärät. Onneksi takki oli vedenpitävä ja yläkroppa suht kuiva. Annoin omat toiset housuni päältäni ettei kaveri palellu paikoilleen. Ilta oli kuitenkin viileä (8 astetta), joten ei muuta kuin nuotiolle lämmittelemään.

Operaation aikana järvi oli alkanut tyyntymään ja muutama tuikki näkyi siellä täällä. Hyppäsin veneeseen ja pääsin noin 40 m eteenpäin. Veli huusi että oikealla tuikkasi. Nopea heitto nymfillä oletettuun kalan menosuuntaan (tuikkirenkaiden luku) ja taas vietiin perhoa. Kala tuntui pieneltä ja kerkesin jo huudella rantaan että tämän vapautan. Veneen vierelle tultua kala kuitenkin näytti todellisen kokonsa ja mieli muuttui. Pirteä kirre haaviin ja pappia päähän.

Ruokakalat

Aktiiivista kalastusta takana puoli tuntia ja kaksi kalaa jo veneen pohjalla. Velipoika alkoi huudella, että joko lähdetään kun on kamat märkänä. Huusin että yksi c/r kala vielä. Tämän sanottua hyvänkokoinen kala muljahti lähellä rantaa. Heitto ja kala kiinni. Nyt tuntui heti isolta ja haaviin tulikin reipas 2 kilon kirre. Näinhän se aina menee, että kalat papitettua alkaa kalat sen kuin kasvamaan. Tämä lähti siis kuvauksen jälkeen takaisin uimaan. On muuten vaikeaa veneestä c/r kuvata kalaa, kun vesi lämmintä ja kiire alkaa kalaa elvyttämään.

2 kilon possu (huono kuva)

Sitten pitikin jo lähteä kotiin. Hieman harmitti, kun juuri aloittanut kalastuksen niin piti jo lopettaa (pitikin sen tippua järveen). En edes pinturikalastusta kerinnyt aloittamaan. No, ainakin tuli todistettua itselleen, että taito sällin kalastuksessa on edelleen hyppysissä :)