Tainionvirta 27.7 (hartola)

Tulipa kummisetä vaimokkeineen käymässä pojan 3v. synttärikaffeille. No kalaanhan sitä oli heti yöksi päästävä, joten ei kun auton keula kohti hartolaa. Tuosta hartolasta nyt on tullut oikein vakikohde, vaikka matkaa onkin paljon. Siellä kun tuntuu olevan ainoita paikkoja, jossa vesi on kirkasta. Ei nuo vantaan mutarännit oikein innosta. Tosin täytyy sinnekin päin varmaan noita reissuja joskus tehdä.

Nappasin mukaani digikamerani, josta tietenkin oli patterit loppu, kun kuvia sitten piti ottaa. Nyt siis täytyy tyytyä vain verbaaliseen malliin.

Aloitimme kalastuksen keijulan niskalta, koska viime reissulta oli jäänyt kiva kuva paikasta. Ihmetys oli suuri kun ketään ei ollut paikalla. Polte oli kova ja vaatteet sujahti päälle suorastaan armeijan vaatesulkeisten vauhdilla. Kummisetä (Janne) aloitti mustalla striimerillä kosken ruoppaamisella ja itse tavoille uskollisesti caddiksella niskan kampaamisella. Eipä tarvinnut kovin kauan perhoa niskalla viistää, kun perhon alle ilmestyivät pyörteet ja lopulta läsähti. Kala ei kuitenkaan tarttunut, joten ei muuta kuin ankaraa pommitusta samaan paikkaan. Parin heiton jälkeen perhon perään lähti kunnon vana, joka päättyi komeaan ottiin. Kala näytti pieneltä, mutta osoittautui ihan perus n.45cm taimeneksi. Jannekin tästä innostuneena vaihtoi caddiksen siiman päähän ja tartutti ihan komean taimenen hieman kauempaa niskalta. Kala ei valitettavasti pysynyt kiinni loppuun saakka. Juuri kun piti alkaa kuvaamaan väsytyksestä videonpätkää jannen kameralla siimat tuli silmille. Alku oli kuitenkin lupaava ja kala tuntui olevan syönnillä. Sitten taas tapahtui perinteiset ja siihen ne tapahtumat melkein jäivätkin. Sain itse vielä caddiksella keijulasta n.35 cm taimenen ja sitten olikin jo aika lähteä kaarisillalle.

Täälläkään ei suureksi ihmetykseksi ollut ketään. Ilta oli jo pimennyt niin, ettei kaloja nähnyt sillalta. Niskan yläpuolella vasemmalla olevan pienen niemenkärjen kohdalla pintoi yksi kala. Koska Janne ei vielä kalaa ollut saanut, sai hän aloittaa kalan yrittämisen. Itse katsoin kalastusta sillalla mukaani ottamaani olusta siemaillen. Hyttysiä oli sillalla niin paljon, ettei offista ollut juuri apua. Vihreää offia oli vielä kiiltävänä pintana käden syrjällä, kun jo 3 pirulaista oli kuppaamassa laskimot tyhjiksi. Kala tuntui hieman häiriintyvän Jannen piiskaamisesta ja lopetti pintomisen. Jannekin siirtyi lopulta alemmas niskaa kalastamaan. Odotin tovin ja lähdin itse koittamaan kalaa. Kun paikka oli hetken rauhoittunut ja olin hiljaa hiipinyt paikoilleni, kala jatkoi syömistään. Caddis ei tuntunut aluksi kelpaavan, mutta sitähän ei pois vaihdeta. N. 5 min sitkeän hakkaamisen jälkeen kala viimein kelpuutti perhon ja antoi kokoisekseen hyvät kyydit. Pituutta ei ollut kuin n.42 cm, mutta vanhana kalana veti kyllä hyvin.

Siinäpä nuo tuon reissun kalat sitten olivatkin. Jannella oli vielä yöllä yksi kala kiinni mustassa zonkerissa, mutta ei halunnut ahti luoda antejaan Jannelle tällä kertaa. Kaloja näkyi muutamia silloin tällöin, mutta mitään syöntihurmiota ei ollut nähtävissä koko yönä. Kävimme vielä yön/aamun aikana uudelleen keijulassa sekä pitkospuilla, mutta hyvin oli hiljaista näillä paikoilla. Loppuaamun taoimme vielä kaarisillalla, mutta muutamia pintakäyntejä lukuunottamatta mitään eloa ei ollut. Kotiin pääsimme joskus klo. 8.30 ja 26 tunnin valvomisen jälkeen uni kyllä kieltämättä maistui hyvälle (kaiken 4.5 tuntia).

ps. Tea, jokos se Esan siima lentää? Sitähän pitää lähteä käymään taasen jurvassa :)